Lohko hoonattiin ja putsattiin ulkopuolelta. Alkuun epäilin kotihoonausta ja siitä mainitsevat kirjoittelutkin antoivat onnistumisesta vähän ristiriitaisia viestejä. Joidenkin mielestä lohkon saa pahimmillaan pilattua kun sille vain näyttää kolmijalkahoonia ja toisten mielestä jälki on aivan asiallista. Yksi yhteinen viesti kaikilla tuntui kuitenkin olevan - kolmijalkahoonilla ei voi poistaa pytyistä paljoa materiaalia, tai pytyn muoto ei enää säily sylinterinä vaan se voi muodostua pohja-alaltaan soikioksi tai syvyyssuuntaan tynnyrimäiseksi.
Valitettavasti hoonauksesta ei ole kuvaa - tässä käytetään sen verran öljyä, että kuvauskaluston öljyyntymisen riski oli melkoinen. Siis mennään selittämällä ja käsiä heiluttamalla.
Kokeilin hoonia ensin varovaisesti yhteen sylinteriin ja tarkastelin lyhyin väliajoin aikaansaannostani. Yllätyksekseni hoonauksen aikaansaama selkeä kuvio oli paljon reilumman työn takana kuin mitä kuvittelin, eli pelko sylinterin salamannopeasta pilaamisesta osoittautui turhaksi. Kolmijalkahooni poistaa varsin vähän materiaalia kerralla ja sitä voi melko huoletta huljutella sylinterissä öljyn kanssa. Itse käytin voiteluaineena muuten WD40:stä.
Laitoin hoonin paikoilleen sen ollessa supussa ja liikkumatta. Voitelin pyttyä samaan aikaan, kun käynnistin akkuporakoneen pienillä kierroksilla ja pyrin varomaan pohjaamasta tai vetämään hoonia liian ulos. Keskeytin välillä työn pysäyttämällä pyörimisen ja poistamalla hoonin taas supussa sekä siivosin sylinterin rätillä tutkiakseni aikaansaannosta. Näin toimien en huomannut ainakaan saaneeni ylimäräisiä naarmuja sylinteriseiniin.
Varsinaisen hoonikuvion kanssa en pystynyt olemaan niin tarkka mitä ehkä olisi pitänyt. Tarkoitus kuitenkin oli muodostaa noin 45 asteen kulmassa kulkevat ja keskenään risteävät hoonausjäljet sylinterin seinään ja samalla kattaa koko seinän alue ylhäältä alas. Näin uusien männänrenkaiden asettumista edistävä kuvio olisisi optimaalinen.
Ongelma kuvion aikaansaamisessa oli riittävän alhaisten porakoneen kierrosten ylläpitäminen ja samanaikainen hoonin liikuttelu sylinterissä ylös-alas. Ruuvausnopeuden kierrosluku liipaisin pohjassa oli vähän liian nopea jotta ylös-alas liikkeen olisi saanut kontrolloiduksi ilman riskiä pohjaamisesta. Liipasimen pitäminen puolessa välissä tarjosi sopivan nopeuden, mutta liipasinta oli vaikea pitää samalla tasolla koko ajan. Kahdella kädellä työstäen tämä onnistui kuitenkin joten kuten.
Sylinterien seinissä ollut kuluma tuli näkyviin hoonauksen aikana. Ylimmän männänrenkaan yläpään kääntöpisteeseen muodostuu yleensä kilometrien myötä "rappu" tai kuluma ja niin myös tämän lohkon kanssa oli käynyt. Kuluma tuli näkyviin, kun muu sylinterin pinta hoonautui himmeäksi ja se näytti olevan syvin sylinterin ulkolaidalla. Päätin kuitenkin olla hoonaamatta kulumaa tasaiseksi, jotta en saisi aikaan muotovirheitä sylinteriseinään. Kuluma tuleekin poistaa porauttamalla sylinteri ylikokoon, jonka takia pitäisi sitten uusia männät ja niiden renkaat. Otetaan tämä sitten seuraavan kunnostuskierroksen työlistalle.
Muutamiin sylintereihin muodostuneen ruosteen kanssa kävi niin, että se lähti hoonaamisen myötä lähes kokonaan pois. Kuitenkin joihinkin paikkoihin jäi vähän tummentumaa, mikä voi heikentää sylinterin tiiviyttä. Jos näin käy, moottori tulee polttamaan öljyä ja savuttamaan, mikä johtaa sitten em. porauttamiseen.
Valitettavasti hoonauksesta ei ole kuvaa - tässä käytetään sen verran öljyä, että kuvauskaluston öljyyntymisen riski oli melkoinen. Siis mennään selittämällä ja käsiä heiluttamalla.
Kokeilin hoonia ensin varovaisesti yhteen sylinteriin ja tarkastelin lyhyin väliajoin aikaansaannostani. Yllätyksekseni hoonauksen aikaansaama selkeä kuvio oli paljon reilumman työn takana kuin mitä kuvittelin, eli pelko sylinterin salamannopeasta pilaamisesta osoittautui turhaksi. Kolmijalkahooni poistaa varsin vähän materiaalia kerralla ja sitä voi melko huoletta huljutella sylinterissä öljyn kanssa. Itse käytin voiteluaineena muuten WD40:stä.
Laitoin hoonin paikoilleen sen ollessa supussa ja liikkumatta. Voitelin pyttyä samaan aikaan, kun käynnistin akkuporakoneen pienillä kierroksilla ja pyrin varomaan pohjaamasta tai vetämään hoonia liian ulos. Keskeytin välillä työn pysäyttämällä pyörimisen ja poistamalla hoonin taas supussa sekä siivosin sylinterin rätillä tutkiakseni aikaansaannosta. Näin toimien en huomannut ainakaan saaneeni ylimäräisiä naarmuja sylinteriseiniin.
Varsinaisen hoonikuvion kanssa en pystynyt olemaan niin tarkka mitä ehkä olisi pitänyt. Tarkoitus kuitenkin oli muodostaa noin 45 asteen kulmassa kulkevat ja keskenään risteävät hoonausjäljet sylinterin seinään ja samalla kattaa koko seinän alue ylhäältä alas. Näin uusien männänrenkaiden asettumista edistävä kuvio olisisi optimaalinen.
Ongelma kuvion aikaansaamisessa oli riittävän alhaisten porakoneen kierrosten ylläpitäminen ja samanaikainen hoonin liikuttelu sylinterissä ylös-alas. Ruuvausnopeuden kierrosluku liipaisin pohjassa oli vähän liian nopea jotta ylös-alas liikkeen olisi saanut kontrolloiduksi ilman riskiä pohjaamisesta. Liipasimen pitäminen puolessa välissä tarjosi sopivan nopeuden, mutta liipasinta oli vaikea pitää samalla tasolla koko ajan. Kahdella kädellä työstäen tämä onnistui kuitenkin joten kuten.
Sylinterien seinissä ollut kuluma tuli näkyviin hoonauksen aikana. Ylimmän männänrenkaan yläpään kääntöpisteeseen muodostuu yleensä kilometrien myötä "rappu" tai kuluma ja niin myös tämän lohkon kanssa oli käynyt. Kuluma tuli näkyviin, kun muu sylinterin pinta hoonautui himmeäksi ja se näytti olevan syvin sylinterin ulkolaidalla. Päätin kuitenkin olla hoonaamatta kulumaa tasaiseksi, jotta en saisi aikaan muotovirheitä sylinteriseinään. Kuluma tuleekin poistaa porauttamalla sylinteri ylikokoon, jonka takia pitäisi sitten uusia männät ja niiden renkaat. Otetaan tämä sitten seuraavan kunnostuskierroksen työlistalle.
Muutamiin sylintereihin muodostuneen ruosteen kanssa kävi niin, että se lähti hoonaamisen myötä lähes kokonaan pois. Kuitenkin joihinkin paikkoihin jäi vähän tummentumaa, mikä voi heikentää sylinterin tiiviyttä. Jos näin käy, moottori tulee polttamaan öljyä ja savuttamaan, mikä johtaa sitten em. porauttamiseen.
Hoonauskuvio maalatussa Cologne lohkossa.
Hoonaamisen jälkeen puhdistin lohkon ulkopuolelta irtoruosteesta ja maalasin sen alkuperäistä väriä mukaillen mustaksi. Hyllystä löytynyt Miranol oli kiiltävämpää mitä alkuperäinen maali on ollut, mutta tuskin tuo mitään haittaa.
Kommentit