Uutta kojelautaa

Niin, se nukkaus.

Uusi kojelauta oli alunperin kotoisin Cosworth -mallista ja siitä puuttui muutamia detaljeja - mm. ECUn peitelevy, jonka paikalla on normaalisierrassa pientarvikelokero. Pienistä puutteistaan huolimatta kojelauta oli muuten lähes täysin ehjä.

Aloitin nukkaamisen pienimmistä osista - kuten se aikaisemmin testaamani pikkurahakotelo. Seuraavana nukkasin hanskalokeron ja kojelaudan alapuoliset osat. Alkuvalmisteluiksi puhdistin pinnat liuottimella ja pyyhkäisin lopuksi hiomapaperilla pintaa karheaksi. Mitenkään reilusti en osille hiomapaperia näyttänyt.

Alaosiin käyttämäni nukka oli väriltään grafiitin harmaata ja liimaksi valitsin sen saman mustan miranolin mitä käytin testeissäkin.

Lopputulos oli ihan ookoo - itseasiassa niin hyvä, että tuskin maltoin odottaa pääseväni kojelaudan yläosan kimppuun!

Yläosaa varten vaihdoin puhalluspistooliin mustan nukan, mutta maalina jatkui sama miranoli kuin aikaisemminkin. Tuo pieni pussillinen (1oz) nukkaa riittää muuten kahteen kojelautaa (tai yhteen, jos se on iso ja tekee samalla värillä sen kokonaan). Ai mistäkö tiedän...

Heti työn loputtua lopputulos näytti suorastaan mahtavalta, mutta tutuus paljastui sen pakollisen vuorokauden odottelutauon jälkeen. Tasan kojelaudan keskelle oli jäänyt noin kämmenen kokoinen kohta missä nukkaa oli liian niukalti ja pälvi paistoi kuin tekijänsä takaraivolla. =:-O Prkl, että otti aivoon!

Kun olin toipunut pahimmasta ketutuksesta, ryhdyin pohtimaan, että miten lopputulos korjataan. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi: pinnoitteen tekeminen kokonaan uusiksi tai epäonnistuneen kohdan peittäminen jollain. Näin jälkikäteen voin tunnustaa, että valitsin väärin - aina ei voi voittaa :-I

Tuumaustauon (kuukausi[a]) jälkeen päätin pistää kojelaudan uusiksi. Nukkaa oli jäljellä reilut puoli pussillista eikä miranolikaan ollut vielä edes puolessa välissä. Syytin eponnistumisesta kuitenkin valitsemaani maalia - tekijässähän ei ole koskaan vikaa ;-) ja järkeilin, että pälven kohdalla miranoli oli yksinkertaisesti kuivunut tekovaiheessa, eikä nukka enää tarttunut siihen kunnolla. Päätin siis vaihtaa "liimaa" seuraavaa kertaa varten.

Olin talvella tehnyt kokeiluja laminointiepoksilla (hiilikuitupinnoitetta) ja olin yllättynyt sen pitkästä kuivumisajasta. Päätin vaihtaa miranolin epoksiin ja hioin aikaisemman nukkauksen pois kojelaudan pinnalta. Tässä tuli ratkaiseva virhe - nukka pitää hioa pois todella pedantisti, minä olin huolimaton ja pintaan jäi pieniä karvoja sinne tänne. Ajattelin ettei sillä ole niin suurta merkitystä ja hionnasta aiheutunut sotkukin oli aivan käsittämätön.

Kuten edelliselläkin kerralla, lopputulos näytti heti nukan puhaltamisen jälkeen todella hyvältä. Lopputulos oli kuitenkin jotain hieman muuta: kun epoksi oli kuivunut, imuroin ylimääräisen nukan pois pinnalta ja alta paljastui korkeintaan kohtuullinen pinta. Epoksi oli levittynyt kyllä tasaisesti ja pääosin siihen oli tarttunut nukka tasaisesti, mutta epoksipinta kiilteli enemmän kuin miranol ja pintaan aikaisemmasta yrityksestä jääneet nukkakarvat olivat paikoitellen kuin piikkejä. Pinta on pienen etäisyyden päästä asiallinen, mutta totta puhuakseni se ensimmäinen versio oli paljon parempi :-I Valitettavasti yllä oleva kännykkäkameralla otettu kuva ei oikein näytä todellisuutta - otan jonkun kuvan ulkosalla kunnon valossa, niin lopputulos näkyy todellisemmin.

Näin jälkikäteen on tullut monta kertaa mietittyä, että mitä järkeä tässä on. No, ainakin tuli kokeiltua ja luultavasti kokeilen vielä uudestaan - työ ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta niin kuin kaikki tekeminen, työ opettaa sitä tekijäänsä. Usko on vahva siihen, että seuraavalla kerralla pystyn vielä parempaan :) Niin, jäi tästä kokemuksesta jotain jaettavaa muillekin: jos haluat kokeilla nukkausta itse, niin harjoittele useampiin riittävän suuriin kappaleisiin ensin. Nukka on halpaa mutta kojelaudan uudelleen nukkaaminen on pirun työlästä!