Ennen Juhannusta oli tarkoitus pitää pieni ajotuokio Uudeltamaalta Hämeeseen, mutta kölniläinen paholainen moottoritilassa päätti, että nyt riitti kurvailu. No, minun puolesta saa vaikka jäädä noille sijoilleen, mutta minä ajan Sierralla sitten jonkun toisen voimanlähteen sysäämänä.
Kävi nimittäin niin, että kesäauto päätti jättää tielle ennen kuin edes pääsin pelipaikoille.
Eihän tuossa onneksi mitään vakavampaa päässyt käytään - ylävesiletku vaan halkesi ja koneen vedet tulivat komeana höyrynä pihalle ja auto stopattiin bussipysäkille.
Pienen tuumailutauon jälkeen harrastin mäkgyverointia ja katkaisin vanhan vesiletkun halkeamasta ruuvarilla (!) ja kiinnitin sen uudelleen. Onneksi autossa on mukana vielä se alkuperäinen työkalusarja. :-) Vaikka siinä ei mitään ihmetyökaluja olekaan, niin ainakin perus vääntimet ja ruuvarit.
Korjauksen jälkeen nilkutin auton läheiselle huoltsikalle, annoin sen jäähtyä kunnolla ja nautin kanssafordistin kanssa kaffet auringon loistaessa alkukesäillan railakkudella. Mukavan turinatuokion jälkeen täytin vedet ja pakkasin lisätäydennystä mukaan.
Alkuperäinen vesien katoaminen on luultavasti samaa perua mitä se on ollut jo muutamana vuonna. Nyt vaan vesi häviää koneesta sitä vauhtia, että pitkälle matkalle sillä ei uskalla enää lähteä - paluumatka oli jotain 35km ja kotipihaan saavuttaessa paisaritankki oli taas tyhjä.
Uutta konetta etsiessa...
Nauratti muuten jälkikäteen, että mitä nykyaikainen harrastaja tekee, kun sattuu haaveri tien päällä - sillähän on puhelin taskussa? Otaa siitä kuvan tietysti ;-)
Kävi nimittäin niin, että kesäauto päätti jättää tielle ennen kuin edes pääsin pelipaikoille.
Eihän tuossa onneksi mitään vakavampaa päässyt käytään - ylävesiletku vaan halkesi ja koneen vedet tulivat komeana höyrynä pihalle ja auto stopattiin bussipysäkille.
Pienen tuumailutauon jälkeen harrastin mäkgyverointia ja katkaisin vanhan vesiletkun halkeamasta ruuvarilla (!) ja kiinnitin sen uudelleen. Onneksi autossa on mukana vielä se alkuperäinen työkalusarja. :-) Vaikka siinä ei mitään ihmetyökaluja olekaan, niin ainakin perus vääntimet ja ruuvarit.
Korjauksen jälkeen nilkutin auton läheiselle huoltsikalle, annoin sen jäähtyä kunnolla ja nautin kanssafordistin kanssa kaffet auringon loistaessa alkukesäillan railakkudella. Mukavan turinatuokion jälkeen täytin vedet ja pakkasin lisätäydennystä mukaan.
Alkuperäinen vesien katoaminen on luultavasti samaa perua mitä se on ollut jo muutamana vuonna. Nyt vaan vesi häviää koneesta sitä vauhtia, että pitkälle matkalle sillä ei uskalla enää lähteä - paluumatka oli jotain 35km ja kotipihaan saavuttaessa paisaritankki oli taas tyhjä.
Uutta konetta etsiessa...
Nauratti muuten jälkikäteen, että mitä nykyaikainen harrastaja tekee, kun sattuu haaveri tien päällä - sillähän on puhelin taskussa? Otaa siitä kuvan tietysti ;-)
Kommentit