Termari on nyt paikoillaan ja näyttää siltä, että se pitää myös vedet sisällään. Tämä ei ollut ihan varmaa vielä toissapäivänä kun laitoin uutta termaria paikoilleen. Kun yritin tätä ensimmäisen kerran, ajattelin tehdä vaihdon sillä kuuluisalla quick and dirty -tyylillä, mutta kansi ei istunut kunnolla paikoilleen eikä rengastiiviste pysynyt millään termarin päällä ohkasessa kolossaan.
Kävin hakemassa hieman tiivisteliimaa ja valmistelin asennusta siten, että liimasin rengastiivisteen ensin termariin kiinni. Ajattelin, että näin se pysyy paikoillaan asennuksen ajan, eikä lipsahda termarinkannen alle. Irrotin myös termostaatin kannesta molemmat vesiletkut, jotta asentaminen olisi helpompaa. Lopullista asennusta varten lisäsin liimat termostaatinkanteen ja lohkoon aloitin pienen odottelun jälkeen kokoonpanon. Liima on ilmeisesti jotain old-school johdannaista, koska se haisee ihan tervalta...
Sain osat takaisin nippuun muutamassa minuutissa ja mieli oli korkealla - näinhän tämän pitääkin mennä. Valitettavasti riemu oli lyhytaikainen, kun aloin kiinnittämään niitä kotelon kolmea ruuvia. Jo edellisessä kasauksessa olin huomannut niistä alimmassa olleen taustalla mutterin - eli ruuvi tuli läpi jakopään kannesta, kun kaikkein laitimmainen ruuvi jäi siististi kannen sisään. Liekö joskus ruuvi korkannut ja siihen on sittemmin porattu reikä läpi ja asennettu pultti taustalle. Kolmannen ylimpänä olevan ruuvin oletin olevan myös kierteytetty taustaan, koska se tuntui purevan kierteelle sitä kiinnittäessä. Tämä oli kuitenkin vain aikaisemman yrityksen aiheuttamaa harhaa - vinossa ollut kansi kanitti sen verran, että ruuvi puri vanhaan kierteeseen, mutta kannen ollessa suorassa ruuvi pyöri tyhjää.
Termarikotelo yläpuolelta
Tässä kohtaa asentajalla pettää yleensä itsehillintä joko hieman tai ihan kokonaan. Minulta taisi päästä joku ihan pieni noituminen ;-) Aikani moottoritilassa roikuttuani totesin kolmannenkin pultin tulevan läpi jakopäänkannesta ja päätin yrittää sinne miljoonalaatikosta löytämääni 6mm mutteria. Valitettavasti pultti tulee läpi selaiseen kohtaan, mihin ei ollut mitään mahdollisuutta laittaa normaalikokoista mutteria. Tiellä oli ylös nouseva ohivirtausvesiletkun liitos klemmareineen, eikä tänne taustaan edes nähnyt tiellä olevan ohjaustehostimen takia. Aikani sormikopelolla tunnusteltuani päättelin ainoan vaihtoehdon olevan se, että paikalla oli ollut joku erikoinen kiinnike.
Päätin irrottaa moottoritilan pohjalevyn päästäkseni paremmin katsomaan, että kuinka pultti oikein tulee läpi ja miten sen saisi asiallisesti kiinni. Hetkeä myöhemmin minulla olikin kädessäni mukava ylläri - pohjalevyn päällä oli laidaltaan melkein puhki ohennettu mutteri, jonka päättelin olleen alunperin kolmannen pultin parina. Alapuolelta näki ongelmapaikkaan kohtuulisesti joten virittelin pikkuräikän jatkovarresta ja teipistä telineen, jolla sain pujoteltua mutterin paikoilleen. Olen käyttänyt tätä samaa kikkaa aikaisemminkin koteloiden sisällä olevien muttereiden kiinnittämiseen ja se toimii yllättävän luotettavasti - vain yksi mutteri on hukkunut kotelon sisään ;-) Tässä asennuksessa taisi olla kuitenkin mukana taidon lisäksi aimo annos tuuria.
Miksi tämä hyvin tavallinen korjauskohde osoittautui näin vaikeaksi, melkein painajaiseksi? Autohan on jo vanha ja se on nähnyt aikanaan jos jonkinmoista asentajaa (minut mukaanlukien) ja jossain vaiheessa voima on voittanut älyn sillä seurauksella, että alumiinisen ohivirtausputken kotelon kierteet ovat luovuttaneet. Oikea korjaus olisi ollut ostaa uusi kansi (silloin kun niitä on vielä saanut) tai purkumoottorista vaihto-osa, mutta joku repe pemppaaja on porannut reiät läpi ja laittanut mutterit taustalle. Toimiihan se sen kerran, kun konetta kasaa, mutta seuraavilla kerroilla menee vaikeaksi. Alla on muutama selventävä kuva - valitettavasti ongelmapaikasta ei saanut oikein onnistunutta otosta auton alla.
Termarikotelo, ohivirtauslähtö ja ongelmapultti (ylin, puoliksi piilossa) alapuolelta
Räjäytyskuva 2.8 v6 jakopäästä
Lopuksi laitoin koneen vesiletkut takaisin kiinni ja kiinnitin ohjaustehostimen hihnoineen ja lisäsin koneeseen pelkät vedet ja käyttelin koneen käyntilämpöiseksi. Lyhyiden käyntien ja veden lisäislyn jälkeen kone tuli täyteen ja annoin sen käydä hieman pidempään. Termari tuntui toimivan, vaikka paikallaan käyttäen lämmöt eivät nousseetkaan kovin korkealle. Joka tapauksessa otin auton pukeilta ja lähdin pienelle lenkille, jolla totesin lämpöjen nousevan hieman mittarin asteikon puolivälin alapuolelle ja totesin korjauksen onnistuneen. Jollkin toiselle päivälle jää jäähdytysnesteen sotkun sekaoittaminen ja nesteiden vaihto vielä kertaalleen.
Kommentit