Tällä kaudella käydään Ahvenistolla useampaankin otteeseen, joista ensimmäinen osui viime viikonlopulle ja CRSC:n kevätpäivien yhteyteen. Rata-aikaa oli tällä kertaa suorastaan ruhtinaallisesti, jopa 6 tuntia, joten siinä ehti ajeluiden lomassa vähän tutkimaan muidenkin kalustoa ja muuten vaan yleisesti heilutella leukoja.
Juuri ennen h-hetkeä, kävin hankkimassa rengasliikkestä autoon uudet käytetyt eturenkaat. Toinen oli merkkiä Kleber ja toinen Michelin. Kupikaan ei ole tunnettu pidostaan ratarenkaana, eivätkä käytettyinä olleet muutenkaan ihan priimoja enää (lue: ei enää kelpaa muille), mutta takaa eteen siirtämäni Stat Performerit olivat jo sakoilla. Koska en halunnut ostaa täyttä uutta kierrosta, oli tyydyttävä huonoista renkaista kelvollisimpiin. :-))
Ajoin päivän aikana kaiken kaikkiaan kolme suhteellisen lyhyttä settiä radalla jarruja säästääkseni. Ensimmäinen setti oli ajatuksissa lämmittelyä ja tutustumista varten, mutta silläkin ajoin samoja aikoja mitä syksyllä. Toisella kerralla pistin sitten vähän enemmän yritystä peliin ja fiilistelin renkaiden ja alustan toimintaa yleisemmin. Hyvin tuntui menevän, syksyn ajasta putosi kevyesti pari sekuntia pois! Toisen kerran jälkeen varikolle palasin melkoisen metallisen rapinan saattelemana - pakoputken keskikannake oli pettänyt hitsauksesta - sitä se kanttarien yli ajelu teettää.
Kolmannelle ajokerralle annoin auton jäähtyä, kävin välillä syömässä ja käänsin irronneen kannekkeen niin, ettei se ottanut enää maahan kiinni. Kännykällä aikaa ottanut RaceChrono oli pätkinyt koko päivän ajan, eikä se nytkään saanut kuin muutaman kokonaisen kierroksen logattua. Kuitenkin paras kierros oli noin 5 sekuntia syksyn parasta aikaa parempi ja vain vajaat kaksi sekuntia syksyn optimiajasta (laskettuna kaikkein nopeimista sektoriajoista). Loppuaika 1:56,6 ei ole mitenkään erityisen vauhdikasta menoa, mutta lienee linjassa kuskinsa taitojen ja moottorin todellisten voimavarojen kanssa. :-) Erityisesti varikon mäki tuntuu olevan vaikea paikka ajaa nopeasti, koska siihen tultaessa varikkosuoralta pitää ajaa ulkolinjaa, kääntää ja jarruttaa samanaikaisesti. Ei meinaa luotto riittää renkaiden pitoon ja tulee jarrutettua liian aikaisin ja liian sisältä, jolloin vauhti loppuu ylämäkeen, eikä sitä voi paikata mitenkään noilla tehoilla. Toinen hankala paikka on nk. Tarun mutka, joka on alamäkeen ja siinä tuntuu pyörä lukittavan tavallista herkemmin - pyörähdyskin on tässä mutkassa erittäin lähellä.
Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että eturenkaiden camberin lisäys on parantanut auton kaarrekäyttäytymistä varsinkin nopeissa mutkissa suolenkillä. Eturenkaissa on nyt reilummin pitoa ja nyt sitä pitää vaan opetella käyttämään. Hitaissa yli 90-asteeen mutkissa auto tarjoaa nyt perää kivasti sivulle, muttei lähde holtittomaan luisuun.
Vielä parempaa aikaa voi toivoa, kun jarrut päivitetään isommiksi ja renkaat uusitaan. Niillä modeilla pitäisi päästä sitten alle 1:50, mikä olisi auton tehot huomioon ottaen jo ihan kelpo suoritus.
Juuri ennen h-hetkeä, kävin hankkimassa rengasliikkestä autoon uudet käytetyt eturenkaat. Toinen oli merkkiä Kleber ja toinen Michelin. Kupikaan ei ole tunnettu pidostaan ratarenkaana, eivätkä käytettyinä olleet muutenkaan ihan priimoja enää (lue: ei enää kelpaa muille), mutta takaa eteen siirtämäni Stat Performerit olivat jo sakoilla. Koska en halunnut ostaa täyttä uutta kierrosta, oli tyydyttävä huonoista renkaista kelvollisimpiin. :-))
Ajoin päivän aikana kaiken kaikkiaan kolme suhteellisen lyhyttä settiä radalla jarruja säästääkseni. Ensimmäinen setti oli ajatuksissa lämmittelyä ja tutustumista varten, mutta silläkin ajoin samoja aikoja mitä syksyllä. Toisella kerralla pistin sitten vähän enemmän yritystä peliin ja fiilistelin renkaiden ja alustan toimintaa yleisemmin. Hyvin tuntui menevän, syksyn ajasta putosi kevyesti pari sekuntia pois! Toisen kerran jälkeen varikolle palasin melkoisen metallisen rapinan saattelemana - pakoputken keskikannake oli pettänyt hitsauksesta - sitä se kanttarien yli ajelu teettää.
Kolmannelle ajokerralle annoin auton jäähtyä, kävin välillä syömässä ja käänsin irronneen kannekkeen niin, ettei se ottanut enää maahan kiinni. Kännykällä aikaa ottanut RaceChrono oli pätkinyt koko päivän ajan, eikä se nytkään saanut kuin muutaman kokonaisen kierroksen logattua. Kuitenkin paras kierros oli noin 5 sekuntia syksyn parasta aikaa parempi ja vain vajaat kaksi sekuntia syksyn optimiajasta (laskettuna kaikkein nopeimista sektoriajoista). Loppuaika 1:56,6 ei ole mitenkään erityisen vauhdikasta menoa, mutta lienee linjassa kuskinsa taitojen ja moottorin todellisten voimavarojen kanssa. :-) Erityisesti varikon mäki tuntuu olevan vaikea paikka ajaa nopeasti, koska siihen tultaessa varikkosuoralta pitää ajaa ulkolinjaa, kääntää ja jarruttaa samanaikaisesti. Ei meinaa luotto riittää renkaiden pitoon ja tulee jarrutettua liian aikaisin ja liian sisältä, jolloin vauhti loppuu ylämäkeen, eikä sitä voi paikata mitenkään noilla tehoilla. Toinen hankala paikka on nk. Tarun mutka, joka on alamäkeen ja siinä tuntuu pyörä lukittavan tavallista herkemmin - pyörähdyskin on tässä mutkassa erittäin lähellä.
Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että eturenkaiden camberin lisäys on parantanut auton kaarrekäyttäytymistä varsinkin nopeissa mutkissa suolenkillä. Eturenkaissa on nyt reilummin pitoa ja nyt sitä pitää vaan opetella käyttämään. Hitaissa yli 90-asteeen mutkissa auto tarjoaa nyt perää kivasti sivulle, muttei lähde holtittomaan luisuun.
Vielä parempaa aikaa voi toivoa, kun jarrut päivitetään isommiksi ja renkaat uusitaan. Niillä modeilla pitäisi päästä sitten alle 1:50, mikä olisi auton tehot huomioon ottaen jo ihan kelpo suoritus.
Kommentit