Viikko sitten oli FoMoCo päivät Ahvenistolla, jonne pääsi cossuclubin kortilla ilmaiseksi sisään ja radallekin maksu oli vaatimattoman kympin. No, pitihän sinne sitten mennä muiden kiusaksi sierraa ulkoiluttamaan ja hauskaa oli. Tai oli niin kauan kuin nyt oli, nimittäin alustan päivityksestä huolimatta ajo-ominaisuudet romahtivat 3-4 kierroksen jälkeen. Ei ole vakiosäädöissä oleva Sierra mikään rataohjus ;-)
Huomioita muutaman kierroksen pyörityksen jälkeen olivat mm. renkaat ja jarrut eivät kestä rata-ajoa tällaisenaan. Jarrut alkoivat hiipua ja viimeistään 5. kierroksella ne olivat niin loppu, että oli viisainta tulla radalta pois ennen kuin sattuu vahinko. Kun ajoin auton takaisin parkkiin, tarkistin sekä jarrujen, että renkaiden lämmöt (käsin) ja huomasin, että eturenkaat olivat myös alkaneet kuoria pintaa olkosyrjältään. Nekään eivät siis kestä rata-ajoa sellaisenaan kovinkaan kauaa.
Positiivinen puoli oli se, että itse koneen kanssa ei ollut mitään ongelmia, eikä muutenkaan mitään yllättävää ilmaantunut. Ajotuntuma ei ollut ihan sitä mitä olisin ehkä toivonut, mutta toisaalta taka-akselihan on vielä korjaamatta. Muutenkin tältä ratapäivältä jäi muutama asia korjauslistalle: taka-akselin korkeutta on nostettava nykyisestä hieman ja vastaavasti etupäätä on laskettava. Tällä saavutetaan etu- ja takapään keskinäisen käytökseen parannusta oikeansuuntaisten pyöränkulmien muutoksella - Sierra nimittäin puskee mojovasti mutkissa johtuen siitä, että etupään mc-phersonit päästävät kallistuksessa etupyörän camberin plussalle (eli renkaan yläreunaa ulommas) ja vastaavasti laskettu takapää on kääntänyt erillisjousitetun taka-akselin reilulle negatiiviselle camberille (eli yläreunaa sisemmäs), joka kasvattaa takapään pitoa kallistuksissa. Seurauksena on etupään pidon menetys selvästi takapäätä aikaisemmin ja kaarteissa raju puskeminen. Ajon jälkeen tämä näkyy etupyörien ulkoreunan kulumisena.
Tässä ratapäivillä käyneen harrastajan kuvassa näkee hyvin, kuinka kaarteessa takapyörissä on edelleen reilusti sisäkallistusta ja etupyörissä vastaavasti jopa hieman kallistusta ulospäin. Kiitoksia vaan mopoilijalle kuvista!
http://kuvia.1g.fi/kuvat/Tapahtumat%202008/FoMoCo14.9Ahvenisto/MOP_7208.jpg
Alustan korkauden muutos taitaa jäädä ensi kaudelle hankittavan korkeussäädettävän alustan tehtäväksi, mutta voimakkaalle kallistelulle voidaan varmaankin tehdä jo nyt jotain. Hankkimassani taka-akselistossahan on mukana siipikossun takavakaaja ja hankin viime viikolla myös etupäähän Cosworthin vakaaan. Näillä kallistelua pitäisi saada ainakin hieman hillitymmäksi. Samoin ne tallissa muutoskatsastusta odottavat 16" vanteet renkaineen parantavat ajokäytöstä 14" verrattuna. Eiköhän näillä jo pääse vähän...
Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja mielessä siintää jo alustan rakentaminen camber-säädettäväksi. Pitää kysyä katsastusmiehen kommentteja erilaisiin toteutustapoihin vaikka taka-akselin muutoskatsastuksen yhteydessä.
Koska jarrutkin osoittivat häipymisen merkkejä, pitää niihinkin panostaa. Heti parannettavia asioita on uuden jarrunesteen ja palojen (ja miksei levyjenkin) hankkiminen. Jarrunesteeksi ja etupaloiksi pitää hankkia katulailliset sportti-viriosat, missä on tarvikeosia parempi lämmön kesto.
Pieni ajoharjoittelu puhalsi jälleen eloa taka-akseliprojektiinkin. Otinkin auton viikonloppuna pukeille ja aloin purkamaan akseliston irroituksen tieltä kaikkea muuta roinaa. Pakoputki pitää tietenkin irroittaa (minun lempi hommaa ;-) sekä vetokoukku poistaa, koska Sierrassa vetokoukku on kiinni juuri tasauspyörästön takatuen molemmin puolin siten, ettei tasauspyörästöä ole mitään mahdollisuutta irroittaa ilman vetokoukun takakiinnikkeen irroitusta.
Voi vaan arvata miten siinä käy, kun kymmeniä vuosia luonnon ruosteliimaa keränneet pultit yrittää avata! Vetokoukun etukiinnitys irtosikin yllättävän helposti, mutta vastaavasti takakiinnityksen pultit eivät olleet mitenkään lukittu puskurin sisällä olevaan törmäyspalkkiin, vaan ne "pyörivät tyhjää". Tästä suivaantuneena päätin irroittaa koko takapuskurin kiinnitysten avaamiseksi ja kiinnityksen 19mm kannalla olevista 4 pultista kaksi (juu, ne taaimmaiset) katkesivat. Koukku lähti kuitenkin viimein irti, mutta ihan liian monen tunnin ähräämisen jälkeen - vertailun vuoksi koukun aisan ja etukiinnikkeiden yhdistäminen oli tehty rosteripultein, mitkä aukesivat leikiten. Näitä pultteja alustan osiin pitäisi mielestäni laittaa!
Takapuskurin irroituksen yhteydessä paljastuivat myös pelkäämäni ruostevauriot takapuskurin alle jäävästä rungon osasta. Kuskin puoli oli pahemmin hapettunut ja se pitää oikein hitsata uudelleen kasaan. No, oikeastaan minä tiesin että hitsattavaa löytyy jos alkaa vähänkin tonkimaan. Itsepähän katsoin...
Lopputulos lauantain tuhraamisesta oli kuitenkin se, että varsinaisen akselinkin kimppun pääsee. Takaiskarit ovat jo irti ja toisen puolen käsijarruvaijeri on myös irrallaan. Irroitukseen täytyy vain rumpu avata ja pikkuisen pingottamalla vääntää jarruvaijeri irti kiinnikkeestään. Vaijeri tulee suojajousineen tämän jälkeen jarrun takakilven läpi helposti.
Muuta mainitsemisen arvoista korjattavaa auton alta myös kardaanin osalta. Kardaanin tukilaakerissa (tai keskituessa vai mikä se nyt oli) on reilu välys ja ymmärtääkseni se on uusittava tukikumin kera.
Huomioita muutaman kierroksen pyörityksen jälkeen olivat mm. renkaat ja jarrut eivät kestä rata-ajoa tällaisenaan. Jarrut alkoivat hiipua ja viimeistään 5. kierroksella ne olivat niin loppu, että oli viisainta tulla radalta pois ennen kuin sattuu vahinko. Kun ajoin auton takaisin parkkiin, tarkistin sekä jarrujen, että renkaiden lämmöt (käsin) ja huomasin, että eturenkaat olivat myös alkaneet kuoria pintaa olkosyrjältään. Nekään eivät siis kestä rata-ajoa sellaisenaan kovinkaan kauaa.
Positiivinen puoli oli se, että itse koneen kanssa ei ollut mitään ongelmia, eikä muutenkaan mitään yllättävää ilmaantunut. Ajotuntuma ei ollut ihan sitä mitä olisin ehkä toivonut, mutta toisaalta taka-akselihan on vielä korjaamatta. Muutenkin tältä ratapäivältä jäi muutama asia korjauslistalle: taka-akselin korkeutta on nostettava nykyisestä hieman ja vastaavasti etupäätä on laskettava. Tällä saavutetaan etu- ja takapään keskinäisen käytökseen parannusta oikeansuuntaisten pyöränkulmien muutoksella - Sierra nimittäin puskee mojovasti mutkissa johtuen siitä, että etupään mc-phersonit päästävät kallistuksessa etupyörän camberin plussalle (eli renkaan yläreunaa ulommas) ja vastaavasti laskettu takapää on kääntänyt erillisjousitetun taka-akselin reilulle negatiiviselle camberille (eli yläreunaa sisemmäs), joka kasvattaa takapään pitoa kallistuksissa. Seurauksena on etupään pidon menetys selvästi takapäätä aikaisemmin ja kaarteissa raju puskeminen. Ajon jälkeen tämä näkyy etupyörien ulkoreunan kulumisena.
Tässä ratapäivillä käyneen harrastajan kuvassa näkee hyvin, kuinka kaarteessa takapyörissä on edelleen reilusti sisäkallistusta ja etupyörissä vastaavasti jopa hieman kallistusta ulospäin. Kiitoksia vaan mopoilijalle kuvista!
http://kuvia.1g.fi/kuvat/Tapahtumat%202008/FoMoCo14.9Ahvenisto/MOP_7208.jpg
Alustan korkauden muutos taitaa jäädä ensi kaudelle hankittavan korkeussäädettävän alustan tehtäväksi, mutta voimakkaalle kallistelulle voidaan varmaankin tehdä jo nyt jotain. Hankkimassani taka-akselistossahan on mukana siipikossun takavakaaja ja hankin viime viikolla myös etupäähän Cosworthin vakaaan. Näillä kallistelua pitäisi saada ainakin hieman hillitymmäksi. Samoin ne tallissa muutoskatsastusta odottavat 16" vanteet renkaineen parantavat ajokäytöstä 14" verrattuna. Eiköhän näillä jo pääse vähän...
Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja mielessä siintää jo alustan rakentaminen camber-säädettäväksi. Pitää kysyä katsastusmiehen kommentteja erilaisiin toteutustapoihin vaikka taka-akselin muutoskatsastuksen yhteydessä.
Koska jarrutkin osoittivat häipymisen merkkejä, pitää niihinkin panostaa. Heti parannettavia asioita on uuden jarrunesteen ja palojen (ja miksei levyjenkin) hankkiminen. Jarrunesteeksi ja etupaloiksi pitää hankkia katulailliset sportti-viriosat, missä on tarvikeosia parempi lämmön kesto.
Pieni ajoharjoittelu puhalsi jälleen eloa taka-akseliprojektiinkin. Otinkin auton viikonloppuna pukeille ja aloin purkamaan akseliston irroituksen tieltä kaikkea muuta roinaa. Pakoputki pitää tietenkin irroittaa (minun lempi hommaa ;-) sekä vetokoukku poistaa, koska Sierrassa vetokoukku on kiinni juuri tasauspyörästön takatuen molemmin puolin siten, ettei tasauspyörästöä ole mitään mahdollisuutta irroittaa ilman vetokoukun takakiinnikkeen irroitusta.
Voi vaan arvata miten siinä käy, kun kymmeniä vuosia luonnon ruosteliimaa keränneet pultit yrittää avata! Vetokoukun etukiinnitys irtosikin yllättävän helposti, mutta vastaavasti takakiinnityksen pultit eivät olleet mitenkään lukittu puskurin sisällä olevaan törmäyspalkkiin, vaan ne "pyörivät tyhjää". Tästä suivaantuneena päätin irroittaa koko takapuskurin kiinnitysten avaamiseksi ja kiinnityksen 19mm kannalla olevista 4 pultista kaksi (juu, ne taaimmaiset) katkesivat. Koukku lähti kuitenkin viimein irti, mutta ihan liian monen tunnin ähräämisen jälkeen - vertailun vuoksi koukun aisan ja etukiinnikkeiden yhdistäminen oli tehty rosteripultein, mitkä aukesivat leikiten. Näitä pultteja alustan osiin pitäisi mielestäni laittaa!
Takapuskurin irroituksen yhteydessä paljastuivat myös pelkäämäni ruostevauriot takapuskurin alle jäävästä rungon osasta. Kuskin puoli oli pahemmin hapettunut ja se pitää oikein hitsata uudelleen kasaan. No, oikeastaan minä tiesin että hitsattavaa löytyy jos alkaa vähänkin tonkimaan. Itsepähän katsoin...
Lopputulos lauantain tuhraamisesta oli kuitenkin se, että varsinaisen akselinkin kimppun pääsee. Takaiskarit ovat jo irti ja toisen puolen käsijarruvaijeri on myös irrallaan. Irroitukseen täytyy vain rumpu avata ja pikkuisen pingottamalla vääntää jarruvaijeri irti kiinnikkeestään. Vaijeri tulee suojajousineen tämän jälkeen jarrun takakilven läpi helposti.
Muuta mainitsemisen arvoista korjattavaa auton alta myös kardaanin osalta. Kardaanin tukilaakerissa (tai keskituessa vai mikä se nyt oli) on reilu välys ja ymmärtääkseni se on uusittava tukikumin kera.
Kommentit