Perjantaina säädin etupään aurauskulmat kohdilleen ihan mittanauhan ja korjauskäsikirjan arvojen perusteella. Haynesin mukaan raja-arvot säätämiselle ovat muuten muutamasta millistä haritusta jopa neljään milliin aurausta, ihan kauhean tarkaa tämä ei siis vissiin ole!
Laitoin autosta sisältä ratin suoraan, avaimet pois ja rattilukko kiinni. Tämän jälkeen mittasin kotitekoisella mittalaitteistolla etupyörien suhteellisen suunnan - vasen etupyörä osoitti selvästi enemmän vasemmalle, kuin oikea, joten aloitin aurauksen säädön tästä pyörästä. Suhteellisen suunnan määrittämiseksi viritin laser-pointterin takapyörän ja etupyörän välille ja mittasin osoittaman autokatoksen seinästä. Tämän jälkeen viritin pointterin etupyörän vanteeseen ja mittasin pyörän suhteellisen suunnan referenssipisteeseen. Tällä yksinkertaisella mittausjärjestelyllä sain selville suhteellisen tarkasti etupyörien suunnan.
Varsinaisen aurauksen mittasin rullamitalla renkaan keskiurasta kummankin pyörän etu- ja takareunasta niin korkealta kuin mitä pohjan ali nyt pystyy mittaamaan. Mittaus näytti aurauksen sijaan noin 7mm haritusta, joten ihan pientä säätöä oli tarvis tehdä! Varsinainen säätö oli yksinkertaista, lukkomutteri raidetangon päästä auki ja tankoa pyörittämällä auraus halutun suuruiseksi. Raidetandon päässä on tasanne kiinnipitämistä varten, mutta jostain syystä Fordin insinöörille on sattunut lapsus varsinaisen tangon kanssa, eikä siinä vastaavaa tasannetta ole. Tankoa onkin pyöritettävä hyväotteisilla putki- tai lukkopihdeillä, mitä nyt sattuu työkalulaatikossa olemaan. Ainoa ongelma tässä järjestelyssä on siinä, että raidetangon pää jumiutuu korroosion vaikutuksesta eikä irroitaminen ole auton alla mikään mukavin jobi. Kunnon otteen ja väännön aikaasaaminen on aika ähräystä, ainakin minun osaamisellani.
Säädin aurauksen mittapaikan lukemissa liki nollaan, joten se lienee akselin korkeudella jotain 1-2mm. Koeajolla mitään ylirajua keskittämistä ei ilmennyt, mutta selkeä keskitys nyt kuitenkin. Mielestäni oikein hyvä ja ainakin satakertaa parempi kuin ennen säätöä. Myös ratti kääntyi suoraan, eikä lisäsäätämiselle ollut tarvetta. Mikäli ratti olisi ollut vinossa, referenssimittauksen ja molempien pyörien yhtäaikaisella säädöllä sen saisi suoraan. Teen säädön uudelleen taka-akselin uusimisen jälkeen, joten voin laittaa kuvan omatekemästä säätölaitteistosta siinä yhteydessä.
Taka-akselista muuten; puhdistin ja maalasin eilen oikeanpuoleisen tukivarren. Apurunko ja vasen puoli on tehtävä tässä joku päivä, niin pääsee asennushommiin. Koska napoja ei saanut irrallaan pois, joudun puhdistamaan akselin taakse jääneet osat vasta ensimmäisen asennuksen jälkeen. Sinänsä helppoja korjaus- ja säätöhommia tällä kertaa, näin sitä oppii.
Laitoin autosta sisältä ratin suoraan, avaimet pois ja rattilukko kiinni. Tämän jälkeen mittasin kotitekoisella mittalaitteistolla etupyörien suhteellisen suunnan - vasen etupyörä osoitti selvästi enemmän vasemmalle, kuin oikea, joten aloitin aurauksen säädön tästä pyörästä. Suhteellisen suunnan määrittämiseksi viritin laser-pointterin takapyörän ja etupyörän välille ja mittasin osoittaman autokatoksen seinästä. Tämän jälkeen viritin pointterin etupyörän vanteeseen ja mittasin pyörän suhteellisen suunnan referenssipisteeseen. Tällä yksinkertaisella mittausjärjestelyllä sain selville suhteellisen tarkasti etupyörien suunnan.
Varsinaisen aurauksen mittasin rullamitalla renkaan keskiurasta kummankin pyörän etu- ja takareunasta niin korkealta kuin mitä pohjan ali nyt pystyy mittaamaan. Mittaus näytti aurauksen sijaan noin 7mm haritusta, joten ihan pientä säätöä oli tarvis tehdä! Varsinainen säätö oli yksinkertaista, lukkomutteri raidetangon päästä auki ja tankoa pyörittämällä auraus halutun suuruiseksi. Raidetandon päässä on tasanne kiinnipitämistä varten, mutta jostain syystä Fordin insinöörille on sattunut lapsus varsinaisen tangon kanssa, eikä siinä vastaavaa tasannetta ole. Tankoa onkin pyöritettävä hyväotteisilla putki- tai lukkopihdeillä, mitä nyt sattuu työkalulaatikossa olemaan. Ainoa ongelma tässä järjestelyssä on siinä, että raidetangon pää jumiutuu korroosion vaikutuksesta eikä irroitaminen ole auton alla mikään mukavin jobi. Kunnon otteen ja väännön aikaasaaminen on aika ähräystä, ainakin minun osaamisellani.
Säädin aurauksen mittapaikan lukemissa liki nollaan, joten se lienee akselin korkeudella jotain 1-2mm. Koeajolla mitään ylirajua keskittämistä ei ilmennyt, mutta selkeä keskitys nyt kuitenkin. Mielestäni oikein hyvä ja ainakin satakertaa parempi kuin ennen säätöä. Myös ratti kääntyi suoraan, eikä lisäsäätämiselle ollut tarvetta. Mikäli ratti olisi ollut vinossa, referenssimittauksen ja molempien pyörien yhtäaikaisella säädöllä sen saisi suoraan. Teen säädön uudelleen taka-akselin uusimisen jälkeen, joten voin laittaa kuvan omatekemästä säätölaitteistosta siinä yhteydessä.
Taka-akselista muuten; puhdistin ja maalasin eilen oikeanpuoleisen tukivarren. Apurunko ja vasen puoli on tehtävä tässä joku päivä, niin pääsee asennushommiin. Koska napoja ei saanut irrallaan pois, joudun puhdistamaan akselin taakse jääneet osat vasta ensimmäisen asennuksen jälkeen. Sinänsä helppoja korjaus- ja säätöhommia tällä kertaa, näin sitä oppii.
Kommentit