Nyt on sitten Ahvenisto käyty kokeilemassa ja ihmettelemässä; siis ekaa kertaa itse ratin takana rataa ympäri. Olihan mielenkiintoinen rata, vaikka kuski olikin noviisi ja autokin likipitäen vakio ja ajovuorokin oli ns. yleinen, eli ilman kypärää, niin silti pääsi hienosti fiiliksiin mukaan. Näin ekaa kertaa rataa ihmetellessä, päällimmäisenä nousi mieleen, kuinka paljon korkeuseroja radalla oikein on. Toinen huomionarvoinen seikka oli se, että moni mutka tuntui ainakin omalla autolla melko tiukoilta - rattia sai vääntää ihan tosissaan.
Kiitoksia CRSC:n porukoille tapahtuman järjestämisestä, hauskaa oli ja varmasti tulen seuraavalla kerralla uudestaan. Alla on muuten yksi kuva minunkin autostani radalla :-)
Palaamassa varikolle
Rata-ajo on erittäin mielenkiintoinen harrastus ja ajoharjoittelu olikin yksi kesäauton hankinnan motiiveista. Nyt, kun sitä on kokeiltu niin, tunnelmat ovat vähintäänkin odottavat. Toisaalta epävarmuus on vaihtunut tietoon, tai ainakin luuloon: auto toimii radalla, mutta se ei ole missään tapauksessa mikään ratatykki - luultavasti dieselkäyttis pesee tämän vekottimen ratakierroksella 6-0. Autoa saa ainakin ropata huolella, että kallistelu ja yleinen jokasuuntaan vetely vähenevät. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että pieni pelko siitä oppiiko radan mutkat tuntemaan on turha. Muutaman kierroksen jälkeen seuraava mutka oli jo tuttu ja mitään sekoilun makua ajamisessa ei ollut. Muutenkaan Ahvenistolla ei ole kai kuin yksi "pimeä" mutka, joten helppo rata muistaa, vaikka vaikea rata onkin muuten.
Ajeluista innostuneena aloitin taka-akseliston purkamisen kunnostamista varten. Napamuttereiden irroittaminen tuntuu vaan olevan pikkuisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta osat irrallaan. Pitää varmaan siirtiä osat sieltä mistä pystyy ja irroittaa napamutterit vasta kun ne ovat kiinni autossa ja paino pyörillä. Mitään suurta syytä tähän irroittamiseen ei ole, paitsi yleinen tarve harjata irtoruosteen puis ja maalailla uutta pintaa tilalle.
Kiitoksia CRSC:n porukoille tapahtuman järjestämisestä, hauskaa oli ja varmasti tulen seuraavalla kerralla uudestaan. Alla on muuten yksi kuva minunkin autostani radalla :-)
Palaamassa varikolle
Rata-ajo on erittäin mielenkiintoinen harrastus ja ajoharjoittelu olikin yksi kesäauton hankinnan motiiveista. Nyt, kun sitä on kokeiltu niin, tunnelmat ovat vähintäänkin odottavat. Toisaalta epävarmuus on vaihtunut tietoon, tai ainakin luuloon: auto toimii radalla, mutta se ei ole missään tapauksessa mikään ratatykki - luultavasti dieselkäyttis pesee tämän vekottimen ratakierroksella 6-0. Autoa saa ainakin ropata huolella, että kallistelu ja yleinen jokasuuntaan vetely vähenevät. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että pieni pelko siitä oppiiko radan mutkat tuntemaan on turha. Muutaman kierroksen jälkeen seuraava mutka oli jo tuttu ja mitään sekoilun makua ajamisessa ei ollut. Muutenkaan Ahvenistolla ei ole kai kuin yksi "pimeä" mutka, joten helppo rata muistaa, vaikka vaikea rata onkin muuten.
Ajeluista innostuneena aloitin taka-akseliston purkamisen kunnostamista varten. Napamuttereiden irroittaminen tuntuu vaan olevan pikkuisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta osat irrallaan. Pitää varmaan siirtiä osat sieltä mistä pystyy ja irroittaa napamutterit vasta kun ne ovat kiinni autossa ja paino pyörillä. Mitään suurta syytä tähän irroittamiseen ei ole, paitsi yleinen tarve harjata irtoruosteen puis ja maalailla uutta pintaa tilalle.
Kommentit