Muutamana viime iltana on sitten ollut sen paineletkun vuoro. Vanhan putken irroitus sujui helposti polttoainetankin puolelta, mutta konetilasta irroitus tuntui mahdottomalta. Lopulta katkaisin muoviletkun, mikä yhdistää putken ja paineentasaajan (ymmärtääkseni se on joku semmoinen ennen ruiskulaitetta). Irroitin jäljelle jääneen nysän leikkaamalla sen halki ja totesin ettei letkua oltu tehty avattavaksi lainkaan. No, se sitten siitä letkusta...
Uuden putken taivuttelu kuparista ja molempien uusittujen putkien kiinnittäminen pohjaan vaati pari iltaa, mutta nyt se on paikoillaan eikä vuoda enää, mistään.
Kun sain polttoainelinjan korjattua, niin pitihän sitä sitten tietenkin kokeilla. Bensaa tankkiin ja koekäynnistys... Ja pienen sahaamisen jälkeen kone käynnistyikin hienosti. Mitään ei ainakaan ollut mennyt korjauksen aikana pahemmin rikki ;-) Ikävä kyllä tyhjäkäynnin aaltoilu oli palannut pienen seisokin aikana. Pitää yrittää putsata säätöventtiili uudelleen ja tarkistaa paremmin onko vika oikeasti siinä vai jossain ihan muualla.
Kun oikein pääsin vauhtiin, niin aloitin sen laakerinkin korjaamisen. Kesäillat ovat valoisia ja lämpimiä, joten mikäs siinä. Auto alas pukeilta ja napamutteri löysälle. Kun olin ottanut kulman jälleen ylös, pyörän pois ja avannut napamutterin kokonaan (käsijarru päällä) oli aika avata rumpujarru ja kurkistaa sen sisuksiin.
Rumpu irtoaa ilman väkivaltaa, mikäli sen jarrupinta ei ole kulunut ihan tavattomasti ja rumpujarrun kengät vapautuvat normaalisti lepoasentoon. Minulla kävi tuuri ja rumpu irtosi helposti. Rummun alla olevan navan saa irti neljällä pultilla ja navassa on kiinni kaksi identtistä laakeria. Tässä oli käsillä ihka ensimmäinen kerta laakerin vaihdossa, joten nyt meni homma mielenkiintoiseksi.
Tutkin irrallaan ollutta napaa ja totesin saaneeni varaosaliikkeestä vastaavat osat, mutta kummankin laakerin ulkoreunalla oleva tiiviste oli varaosassa hieman erilainen. Kun paikoillaan oli pronssikehän sisään vulkanoitu huulitiiviste, oli varaosan tiivisteet kokonaan kumia. Pienen tuumaustauon jälkeen ajattelin ryhtyä purkamaan laakereita vaikka osat eivät ihan 100% samat olleetkaan.
Melkoisen äheltämisen jälkeen olin saanut naputeltua vanhat laakerit irti. Vain kummankin laakerin ulkokehät jäivät kiinni napaan, muut osat tulivat yhdessä nipussa kun naputtelin niitä vastapuolelta pienen metallituurnan_tapaisen_palikan avulla. Kehät irroitin varovasti naputtelemalla samaisella työkalulla pikkuhiljaa ympäri kehää ja samalla ulospäin navassa.
Uudet laakerit saivat tukevan annoksen laakerirasvaa, jonka pyörittelin käsin siten, että sitä oli taarusti joka välissä ja naputtelin laakerit takaisin paikoilleen. Naputtelussa oli erinomaisena apuna vanhan laakerin ulkokehä, jolla oli hyvä ohjata uusi laakeri paikoilleen. Uudet tiivisteet naputtelin myös vanhalla laakerikehällä paikoilleen ja lopuksi lisäsin kierroksen ravaa laakerien ulkoreinoille tiivisteen reunaan. Pitäisi riittää.
Kokoaminen oli ihan purkamisen vastakohta, helppo ja suoraviivainen. Lopuksi napamutteri paikoilleen, perä alas pyörän- sekä napamutterin kiristys. Napamutterin vetäisin niin kireälle, kuin mitä kohtuudella 60cm varrella saa kiristettyä. En yrittänytkään nyrjäyttää kiristyksessä selkään, lähtihän edellinenkin mutteri samalla työkalulla irti. Ennen nurkan alaslaskemista kokeilin pyörittää vääntää rengasta löytääkseni jonkun välyksen. Onneksi kaikki välys oli kadonnut ja pyörä pyöri ilman liialllista voimankäyttöä. Luonnollisesti perän ja vaihteiston pyörittäminen vaatiin jonkun verran voimaa voimansiirron vastuksen voittamiseksi, mutta mielestäni tämän verran ahistusta on aina vetävillä pyörillä autoissani ollut.
Uuden putken taivuttelu kuparista ja molempien uusittujen putkien kiinnittäminen pohjaan vaati pari iltaa, mutta nyt se on paikoillaan eikä vuoda enää, mistään.
Kun sain polttoainelinjan korjattua, niin pitihän sitä sitten tietenkin kokeilla. Bensaa tankkiin ja koekäynnistys... Ja pienen sahaamisen jälkeen kone käynnistyikin hienosti. Mitään ei ainakaan ollut mennyt korjauksen aikana pahemmin rikki ;-) Ikävä kyllä tyhjäkäynnin aaltoilu oli palannut pienen seisokin aikana. Pitää yrittää putsata säätöventtiili uudelleen ja tarkistaa paremmin onko vika oikeasti siinä vai jossain ihan muualla.
Kun oikein pääsin vauhtiin, niin aloitin sen laakerinkin korjaamisen. Kesäillat ovat valoisia ja lämpimiä, joten mikäs siinä. Auto alas pukeilta ja napamutteri löysälle. Kun olin ottanut kulman jälleen ylös, pyörän pois ja avannut napamutterin kokonaan (käsijarru päällä) oli aika avata rumpujarru ja kurkistaa sen sisuksiin.
Rumpu irtoaa ilman väkivaltaa, mikäli sen jarrupinta ei ole kulunut ihan tavattomasti ja rumpujarrun kengät vapautuvat normaalisti lepoasentoon. Minulla kävi tuuri ja rumpu irtosi helposti. Rummun alla olevan navan saa irti neljällä pultilla ja navassa on kiinni kaksi identtistä laakeria. Tässä oli käsillä ihka ensimmäinen kerta laakerin vaihdossa, joten nyt meni homma mielenkiintoiseksi.
Tutkin irrallaan ollutta napaa ja totesin saaneeni varaosaliikkeestä vastaavat osat, mutta kummankin laakerin ulkoreunalla oleva tiiviste oli varaosassa hieman erilainen. Kun paikoillaan oli pronssikehän sisään vulkanoitu huulitiiviste, oli varaosan tiivisteet kokonaan kumia. Pienen tuumaustauon jälkeen ajattelin ryhtyä purkamaan laakereita vaikka osat eivät ihan 100% samat olleetkaan.
Melkoisen äheltämisen jälkeen olin saanut naputeltua vanhat laakerit irti. Vain kummankin laakerin ulkokehät jäivät kiinni napaan, muut osat tulivat yhdessä nipussa kun naputtelin niitä vastapuolelta pienen metallituurnan_tapaisen_palikan avulla. Kehät irroitin varovasti naputtelemalla samaisella työkalulla pikkuhiljaa ympäri kehää ja samalla ulospäin navassa.
Uudet laakerit saivat tukevan annoksen laakerirasvaa, jonka pyörittelin käsin siten, että sitä oli taarusti joka välissä ja naputtelin laakerit takaisin paikoilleen. Naputtelussa oli erinomaisena apuna vanhan laakerin ulkokehä, jolla oli hyvä ohjata uusi laakeri paikoilleen. Uudet tiivisteet naputtelin myös vanhalla laakerikehällä paikoilleen ja lopuksi lisäsin kierroksen ravaa laakerien ulkoreinoille tiivisteen reunaan. Pitäisi riittää.
Kokoaminen oli ihan purkamisen vastakohta, helppo ja suoraviivainen. Lopuksi napamutteri paikoilleen, perä alas pyörän- sekä napamutterin kiristys. Napamutterin vetäisin niin kireälle, kuin mitä kohtuudella 60cm varrella saa kiristettyä. En yrittänytkään nyrjäyttää kiristyksessä selkään, lähtihän edellinenkin mutteri samalla työkalulla irti. Ennen nurkan alaslaskemista kokeilin pyörittää vääntää rengasta löytääkseni jonkun välyksen. Onneksi kaikki välys oli kadonnut ja pyörä pyöri ilman liialllista voimankäyttöä. Luonnollisesti perän ja vaihteiston pyörittäminen vaatiin jonkun verran voimaa voimansiirron vastuksen voittamiseksi, mutta mielestäni tämän verran ahistusta on aina vetävillä pyörillä autoissani ollut.
Kommentit