Näin talvikaudella on aina väillä hyvä katsoa hieman taaksepäin ja arvioida sitä mitä on tullut tehtyä. Samalla saa hieman perspektiiviä asioihin ja ehkä sen perusteella myös hieman suuntaa tulevaan. Onko niin, että kesäauton tulevaisuus on epävarma?
Tuskin ;-)
2008
Xr:ää ulkoilutettiin 1. kerran (minun tietojeni mukaan) radalla. Henkilökohtaisesti palasin radalle monen vuoden jälkeen, eikä kokemusta rata-ajosta ollut ehtinyt muutenkaan kertyä kuin muutamien kierrosten verran. Voi siis sanoa, että tässä meni neitsyys niin kuskilta kuin autoltakin - molemmilta aika kypsässä iässä! :-))
Autolla käytiin radalla kolmesti kesän ajokauden aikana. Valitettavasti suorituskykyä ei mitattu, mutta ei se oikein vakuuttanut. Jotakuinkin tämmöisiä asioita kirjasin syksyllä 2008:
2009
Kesälle 2009 oli tavoitteet nousseet entisestään ja autoon tehtiinkin muutamia muutoksia ajokäytöksen edelleen parantamiseksi.
2010
Uusi kausi käynistyi talven aikana hankittujen säädettävien etutukivarsien ja etupään poikkituen asentamisella. Muutosten jälkeen mentiin radalle mittaamaan mitä oli saatu aikaan, tämän jälkeen palattiin pajalle ja muutettiin vähän lisää. Kierrosaika Ahvenistolla parani edellisestä syksystä noin 5s sinänsä mitättömiltä tuntuneiden muutosten jälkeen.
Talvella aloitettu jarrupäivitys saatettiin loppuun ennen seuraavaa ratapäivää. Autoon vaihdettiin 260mm etujarrujen tilalle ST170:n 300mm levyt ja mk3 Mondeon satulat ja takapäähän asennettiin Escort Cosworthin 273mm tuuletetut levyt ja satulat. Muutoksilla Ahveniston kierrosajasta saatin vielä noin 4s. pois ja muutosten vaikutus voidaan todentaa myös vertaamalla Alastaron kierrosaikaa edellisen kesän aikaan. Vuodessa kierrosajasta lähti 11s. Ei huonosti, kun huomioidaan, ettei tässä vaiheessa auton moottoriin tehty mitään muutoksia!
Jarrujen vaikutus tuli parhaiten esiin jarruvoiman tasaisemmalla välittymisellä pyöriin. Jarrut eivät enää kuumenneet eikä jarrujen lukkiutuminen ollut enää ongelma. Takapäähän asennettiin camber -prikat, joilla entisestään pyrittiin suoristamaan takarenkaiden tarpeetonta negatiivista camberia. Tarkoituksena oli edelleen parantaa takapään pitoa kiihdytyksessä ja tasapainottaa Sierran tyypillistä taipumusta aliohjautumiseen kaarteissa.
Alastarolla ja kesän viimeisellä Ahveniston ratapäivällä havaittiin, että 2 asteen negatiivinen camber tarkoitti tukivarsiin sen verran rajua pidentämistä, että renkaan sivu raapi pyörän kaareen. Tämän takia camberia vähennettiin 1.6 asteeseen - lopputulosta käytiin testaamassa Botniaringillä. Autoon oli vaihdettu myös 2wd Cosworthin etuvakaaja hillitsemään kallistelua.
Jäykempi etuvakaaja hillitsee kallistelua, mutta samalla se vahvistaa auton taipumusta yliohjaamiseen. Kallistuksenvaimentajan jäykistämisessä pitää kuitenkin olla malttia, ettei muuten toimivaa alustaa jäykistetä tarpeettomasti.
Botniaringillä lokakuussa ajettu kierrosaika ei ole mitenkään erikoinen varsinaisiin kilpa-autoihin verrattuna. Roadsport luokan kilpurit ajavat radalla parhaimmillaan 1:20 kierrosaikoja ja keskikastinkin autot lähelle 1:25. Pitää kuitenkin muistaa, että kesäauto on vain katukäyttöön muokattu vakioauto alkuperäisellä koneella.
Roadsport kilpurit ajavat Alastarolla parhaimmillaan 1:28 ja keskikastissa semmoisia 1:30-1:35 aikoja, tässä pitää muistaa, että CRSC ratapäivillä ajetaan pidemmän lenkin rataa, missä viimeiset mutkat tuovat aikaa noin 3s. lisää aikaa.
Vertailukelpoinen aika Ahvenistolla on samaa luokkaa Alastaron kanssa. Mielenkiintoista tuossa on se, että kilpailussa on mukana autoja, jotka ajavat aika-ajoissa tuommoisia 1:40 aikoja. Vaikka näihin on vielä kesäautolla matkaa, niin tuntuu aivan saavutettavissa olevalta ajalta, kun ajattelee, että kilpakäyttöön rakennetussa autossa teho-painosuhdetta pystytään merkittävästi parantamaan.
Näillä eväillä siis lähdetään kauteen 2011. Tälle kaudelle tulee ainakin parempi penkki ja kyllä sille auton kulkupuolellekin pyritään jotain tekmään. Tavoiteaika Ahvenistolla on syksyllä 2011 noin 1:42-1:45, tavoitetta siis riittää.
Tuskin ;-)
2008
Xr:ää ulkoilutettiin 1. kerran (minun tietojeni mukaan) radalla. Henkilökohtaisesti palasin radalle monen vuoden jälkeen, eikä kokemusta rata-ajosta ollut ehtinyt muutenkaan kertyä kuin muutamien kierrosten verran. Voi siis sanoa, että tässä meni neitsyys niin kuskilta kuin autoltakin - molemmilta aika kypsässä iässä! :-))
Autolla käytiin radalla kolmesti kesän ajokauden aikana. Valitettavasti suorituskykyä ei mitattu, mutta ei se oikein vakuuttanut. Jotakuinkin tämmöisiä asioita kirjasin syksyllä 2008:
1. kerralla kävin haistelemassa fiilistä ujosti rajoitetulla nopeudella, eikä auton epävarma ajokäytös oikein houkutellut siirtymään cossujen ja muiden nopeampien autojen sekaan.Eli autoon oli laitettu uretaanipuslat sekä eteen että taakse. Lisäksi oli sport palat edessä, levyjarrut takana ja tukevampi kallistuksenvaimentaja takana. Autoon oli myös vaihdettu tukevammat vanteet ja renkaat sekä perä oli vaihdettu lukolliseen malliin. Näillä muutoksilla ajokäytös saatiin asialliseksi ja enemmän luottoa autoon. Periaatteessa muutokset ovat bolt-on eri sierroista kerättyjä osia ja hyvin tyypillisiä yleensäkin autoharrastajien keskuudessa.
2. kerralla FoMoCo päivillä kävin jo kiertämässä rataa ja auton karateeri alkoi paljastua. Tässä vaiheessa etupään puslat oli jo uusittu, mutta mitään muuta radikaalia ei oltu tehty. Auto puski kaarteissa rajusti, jarrut alkoivat häipyä jo muutaman kierroksen jälkeen ja renkaat taittuivat pahasti alle.
3. kerralla autossa oli uudet jarrunesteet, uudet jarrupalat (sport -palat rallyracestä) ja levyjarrut takana sekä keväällä hankkimani 16" vanteet 205/45 renkain alla. Lisäksi taka-akseliston puslat olivat vaihtuneet uretaanisiin ja kallistuksen vaimennin takana cossun osaan. Auto oli selvästi hanakampi kääntymään kurveihin sisään, vaikkei se ollut vieläkään yliohjaava ja jarrujen osalta muutos oli todella dramaattinen - positiviseen suuntaan. Mitään jarujen häipymistä en saanut 6-7 kierroksella aikaiseksi, mutta tässä vaiheessa alkoi jo renkaiden osalta tuntumaan enenevässä määrin siltä, että ajolinjat levenivät turhaan.
2009
Kesälle 2009 oli tavoitteet nousseet entisestään ja autoon tehtiinkin muutamia muutoksia ajokäytöksen edelleen parantamiseksi.
- Teräspunos -letkut: parantamaan jarrutuntumaa (ja katsurin moittiman pehmenneen letkun rikkoitumisvaaran takia)
- Putkisto: parantamaan tehoa (ja koska vanha oli hapertunut rikki)
- Poikkituki taakse: parantamaan korin kiertojäykkyyttä ja pienentämään takapään pyöränkulmien muutoksia
- Taka-akselin camber viilalla: parantamaan takapyörien pitoa kiihdytyksessä ja pienentämään sitä auton kallistuessa - muuttaa ajokäytöstä hieman yliohjaavammaksi
Viime viikon FoMoCo ajelut Ahvenistolla kruunasivat kauden ja autoon kauden aikana tehdyt pienet muutokset olivat kaikki oikeaan suuntaan. Harmi, ettei tälle kaudelle ollut mahdollista alustan merkittävään parantamiseen - tosielämä ja haaveet olivat melkoisessa ristiriidassa.
Ahvenistolla oli mukan myös RaceChrono, samoin kuin muuten kesällä Alastarolla. Molemmilla radoilla kierrosaika oli noin 2min, eli ei missään nimessä kovaa vauhtia. Kossut ja muut viritetyt pelit ajavat säännöllisesti semmoisia 1:40 aikoja, jos kuski tietää mitä tekee. Minulla on tällä saralla vielä paljon opeteltavaa ;-)
Taka-akseliston muutokset veivät ajettavuutta kuitenkin reilusti oikeaan suuntaan. Mitä viime vuotiseen ajeluun voin verrata, niin puskeminen on edelleen vähentynyt ja auto on nyt joka hieman yliohjaava mutta edelleen aika looginen ajettava. Jarrutuksissa auto on stabiili, mutkaan sisään käänettäessä perä lähtee irti, jos vauhtia on selvästi liikaa, muuten mennään sinne minne renkaat osoittavat. Vastaavasti ulos kiihdyttäessä perä lähtee reilulla kaasulla irti, muuten pito on siellä missä pitää. Taka-akselin lukko toimii ainakin näillä tehoilla ja pyörän kulmilla asiallisesti eikä mitään ylimääräistä vedon karkailua ollut havaittavissa. Ehkä teho ei vaan riitä ;-)Muutosten vaikutusta pyrittiin nyt kartottamaan kellottamalla kierrosaikaa RaceChronolla. Ohjelma on ilmainen ja erinomainen tee-se-itse apu virittäjälle.
2010
Uusi kausi käynistyi talven aikana hankittujen säädettävien etutukivarsien ja etupään poikkituen asentamisella. Muutosten jälkeen mentiin radalle mittaamaan mitä oli saatu aikaan, tämän jälkeen palattiin pajalle ja muutettiin vähän lisää. Kierrosaika Ahvenistolla parani edellisestä syksystä noin 5s sinänsä mitättömiltä tuntuneiden muutosten jälkeen.
- Etupään poikkituki
- Etupään camber - 1:56,6 (Ahvenisto)
Talvella aloitettu jarrupäivitys saatettiin loppuun ennen seuraavaa ratapäivää. Autoon vaihdettiin 260mm etujarrujen tilalle ST170:n 300mm levyt ja mk3 Mondeon satulat ja takapäähän asennettiin Escort Cosworthin 273mm tuuletetut levyt ja satulat. Muutoksilla Ahveniston kierrosajasta saatin vielä noin 4s. pois ja muutosten vaikutus voidaan todentaa myös vertaamalla Alastaron kierrosaikaa edellisen kesän aikaan. Vuodessa kierrosajasta lähti 11s. Ei huonosti, kun huomioidaan, ettei tässä vaiheessa auton moottoriin tehty mitään muutoksia!
Jarrujen vaikutus tuli parhaiten esiin jarruvoiman tasaisemmalla välittymisellä pyöriin. Jarrut eivät enää kuumenneet eikä jarrujen lukkiutuminen ollut enää ongelma. Takapäähän asennettiin camber -prikat, joilla entisestään pyrittiin suoristamaan takarenkaiden tarpeetonta negatiivista camberia. Tarkoituksena oli edelleen parantaa takapään pitoa kiihdytyksessä ja tasapainottaa Sierran tyypillistä taipumusta aliohjautumiseen kaarteissa.
- Isot jarrut ja camber prikat - 1:52,1 (Ahvenisto) - 1:49,4 (Alastaro)
Alastarolla ja kesän viimeisellä Ahveniston ratapäivällä havaittiin, että 2 asteen negatiivinen camber tarkoitti tukivarsiin sen verran rajua pidentämistä, että renkaan sivu raapi pyörän kaareen. Tämän takia camberia vähennettiin 1.6 asteeseen - lopputulosta käytiin testaamassa Botniaringillä. Autoon oli vaihdettu myös 2wd Cosworthin etuvakaaja hillitsemään kallistelua.
Jäykempi etuvakaaja hillitsee kallistelua, mutta samalla se vahvistaa auton taipumusta yliohjaamiseen. Kallistuksenvaimentajan jäykistämisessä pitää kuitenkin olla malttia, ettei muuten toimivaa alustaa jäykistetä tarpeettomasti.
- Kulmien hierominen ja Kossun vakaaja - 1:34,9 (Botniaring)
Botniaringillä lokakuussa ajettu kierrosaika ei ole mitenkään erikoinen varsinaisiin kilpa-autoihin verrattuna. Roadsport luokan kilpurit ajavat radalla parhaimmillaan 1:20 kierrosaikoja ja keskikastinkin autot lähelle 1:25. Pitää kuitenkin muistaa, että kesäauto on vain katukäyttöön muokattu vakioauto alkuperäisellä koneella.
Roadsport kilpurit ajavat Alastarolla parhaimmillaan 1:28 ja keskikastissa semmoisia 1:30-1:35 aikoja, tässä pitää muistaa, että CRSC ratapäivillä ajetaan pidemmän lenkin rataa, missä viimeiset mutkat tuovat aikaa noin 3s. lisää aikaa.
Vertailukelpoinen aika Ahvenistolla on samaa luokkaa Alastaron kanssa. Mielenkiintoista tuossa on se, että kilpailussa on mukana autoja, jotka ajavat aika-ajoissa tuommoisia 1:40 aikoja. Vaikka näihin on vielä kesäautolla matkaa, niin tuntuu aivan saavutettavissa olevalta ajalta, kun ajattelee, että kilpakäyttöön rakennetussa autossa teho-painosuhdetta pystytään merkittävästi parantamaan.
Näillä eväillä siis lähdetään kauteen 2011. Tälle kaudelle tulee ainakin parempi penkki ja kyllä sille auton kulkupuolellekin pyritään jotain tekmään. Tavoiteaika Ahvenistolla on syksyllä 2011 noin 1:42-1:45, tavoitetta siis riittää.
Kommentit